| POST MERIDIEM | Scrubs (Tuho-osasto)

Post meridiem on YouTube kanavaltanikin tuttu osio, jossa fiilistelen jotain äskettäin katsottua elokuvaa tai sarjaa. Pistä siis fiilistelyhousut jalkaan, ja hyppää mukaan tunnelmoimaan!

Ensimmäinen kosketukseni Scrubsin parissa tapahtui, kun noin kymmenen vuotta sitten televisiosta vielä kyseistä ohjelmaa näytettiin paljon televisioista. Katsoin muutaman jakson ja jäin koukkuun. Tietenkin sarja piti saada katsoa kokonaan, joten ostin Anttilasta sarjaa aina sitä mukaa uuden tuotantokauden kun niitä tuli katsottua. Typeryyksissäni menin kuitenkin myymään (olin nuori ja vielä niin naiivi) tuotantokaudet ensimmäistä lukuunottamatta, mitä olen katunut todella paljon. Oikeastaan niin paljon, että aina kun kirppareilla tai divareissa tulee noita tuottareita vastaan niin ostan heti pois. Ajatus tähän tekstiinkin tuli, kun löysin paikallisesta divarista tuotantokaudet 3 ja 4, jotka tuli katsottuakin nopeaan tahtiin läpi. Haluankin vähän vielä tunnelmoida sarjaa tänne blogin puolelle.

Scrubs on mielestäni vaikea määriteltävä genreltään. Karkeasti ottaen sen voidaan sanoa olevan komedia, mutta se yhdistelee sit-comeista tuttuja elementtejä sairaalasarjan miljööseen. Sarjassa seurataan sairaalassa lääkäriksi opiskelevan J.D:n elämää ja toilailua. Päähenkilömme kommentoi ympärillään tapahtuvia asioita päänsisäisellä monologilla, omien sanojensa mukaan ”kuin juontaen omasta elämästään kertovaa sarjaa”. Melko metatason läppää. Hahmovetoinen sarja pitää sisällään todella pöhkön huumorin lisäksi sairaalasarjoille ominaista repivää draamaa.

Nyt uudelleen sarjaa katsoessani pohdin todella paljon sitä, mikä tekee tästä sarjasta niin hyvän kuin se on. Luulen, että sarjan suurin vahvuus on siinä, miten se onnistuu yhdistämään huumorinsa ja draamansa. On uskomatonta, miten kovaa sarjan draama voi potkaista henkisesti katsojaansa mahaan. Ihmisten ja potilaiden kohtalot ovat sellaisia, joita jää pohtimaan vielä jakson katsomisen jälkeenkin pitkäksi aikaa. Lisäksi J.D:n ja hänen opiskelijatovereiden ongelmat ja haasteet tuntuvat hyvin realistisilta, kattaen esimerkiksi ihmisläheisen työn raadollisuutta. Tämä ei ole sattumaa, sillä ensimmäisen kauden bonusmateriaaleissa mainitaan, että sarjan henkilöt pohjautuvat sarjan luoneen Bill Lawrencen ystäviin, jotka ovat oikeasti lääkäreitä, ja joiden kokemukset tulevat lääkärin työstä tulevat sarjassa esiin.

Lisäksi tuntuu, että jaksot ovat tehty todella huolella. Tuntuu, että jokaisella jaksolla on jokin teema, jonka hahmot kohtaavat, ja se näkyy sitten kaikissa yksityiskohdissakin, aina pienistä vitseistä asti. Tällöin tulee olo, että vitsit eivät koskaan ole irrallisia, vaan niillä on jokin syy ja ne allekirjoittavat jakson teemaa. Tietenkään aina tämä ei onnistu ja en aina saanut kiinni siitä, miten jokin läppä liittyy kokonaisuuteen, mutta sarja toteuttaa asiaa kuitenkin pääsääntöisesti todella hyvin.

Nautin myös siitä, että sarjan vitsit ovat sellaisia, että niihin saatetaan viitata monta jaksoa myöhemmin uudelleen, jolloin niistä saa irti enemmän, jos tiedät alkuperäisen vitsin. Ne tulevat jopa vähän yllättäen myöhemmin vastaan, mutta niiden ansiosta tulee tunne siitä, että nämä hahmot ovat aitoja henkilöitä, jotka elävät tuossa sarjassa ja muistavat mitä aiemmin on tapahtunut. Monissa komediasarjoissa niiden sisäinen logiikka kusee pahasti, koska mennään huumori edellä, ilman että mietitään sen suuremmin juonta tai mitä hahmot ovat aiemmin tehneet. Tässä sarjassa asia on kuiten positiivisella tavalla erilailla.

Scrubsin teemat myös puhuttelevat minua henkilökohtaisesti todella paljon. Monesti niissä pohditaan haastavia asioita, joita ihmisläheisessä työssä tulee päivittäin vastaan. Koska oma työni on myös ihmisten kanssa työskentelyä, niin pystyn samaistumaan näihin haasteisiin, vaikka en lääketiedettä käytäkään välineenä. Toisaalta välillä tuntuu että sarja osuu vähän liiankin kovasti tuttuihin teemoihin, jolloin pitää vähän henkäistä jaksojen välissä, että pystyy taas katsomaan.

Tottakai sarjalla on omiakin ongelmiaan. Nyt kun olen uudelleen katsonut noita tuotantokausia, niin 2. ja 3. kauden laatu on mielestäni paljon heikompi kuin 1. tai 4. kauden. Etenkin kolmannella kaudella tuntui välillä, että hahmoista tehtiin äärimmäisen mulkkumaisia toisilleen, ihan vain että saadaan aikaa ihmissuhdedraamaa. Onneksi laatu parani taas 4. kaudelle. Lisäksi jotkin vitsit ovat vanhentuneet pahasti. Toki aikansa tuotoshan tuo on, mutta eipä ne jutut enää nauratakaan. Esimerkiksi vitsailu miehen maskuliinisuudesta ovat nykyvalossa vain huonoja. Jos mies puhuu tunteista, heitetään läppää siitä, miten tyttömäinen hän on. Onneksi sarjassa on enemmän sellaista huumoria, joka ei ole vanhentunut tällä tavalla, vaan ovat oikeasti hauskoja.

Näistäkin tekijöistä huolimatta nautin sarjasta todella paljon ja voin suositella sitä kaikille joilla on aikaa ja tilaa hyvälle komediasarjalle. Saatan kirjoittaa sarjasta uudemman kerran, jahka olen saanut loputkin tuotantokaudet katsottua uudelleen, mutta siinä voi mennä aikaa. Lopuksi vielä sarjan erinomainen alkutunnari.

Superman – Lazlo Bane

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.